11. lokakuuta 2012

Retki Meri-Rastilan luontoalueelle 7.10.2012

Retki alkoi muinaisrannan tuntumasta, kuva: Olli Vento.


Laajasalolainen vaaliehdokas Piia J. Häkkinen (vihr.) järjesti sunnuntaina 7.10.2012 retken Meri-Rastilan metsään. Oppaina retkellä olivat Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander, biologi Kati Vierikko ja geologi Antti Salla.

Retki alkoi muinaisrannan tuntumasta; paikalta, johon kaupunkisuunnitteluvirasto on kaavoittamassa asuintaloja. Salla kertoi, että Meri-Rastilan 8 000 vuotta vanha Litorinameren muinaisranta on ensimmäisen luokan geologinen kohde. Hänen jälkeensä Kajander totesi, että samainen kohta on ensimmäistä luokkaa myös luonnon monimuotoisuuden osalta, sillä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tekemissä kartoituksissa alue täytti METSO I -kriteerit. Kyse on siis monin tavoin arvokkaasta kohteesta.

Käytimme tilaisuuden hyväksemme ja esittelimme Sallalle KSV:n suunnittelualueella sijaitsevan valtavan siirtolohkareen, joka sulautuu maastoon niin hyvin, etteivät monet paikallisetkaan sitä tiedä. Lohkare oli jäänyt myös Sallalta aiemmin huomaamatta. Nyt kivi on pääsemässä Helsingin kaupungin Luontotietojärjestelmään.

Antti Salla ja siirtolohkare, kuva: Olli Vento.

Parin tunnin retken aikana keskusteltiin niin kaavoituksesta kuin luonnonhoidostakin. Esittelimme Pro Meri-Rastilan puolesta vaihtoehtokaavaa, joka mahdollistaa kaupungin asukastavoitteiden saavuttamisen ilman, että metsään tarvitsisi koskea.  Kajander kertoi, että oikeilla hoitamattomuuskäytännöillä kaupunkimetsä voi toimia turvapaikkana sellaisille lajeille, jotka eivät pärjää talousmetsissä. Hän korosti maapuiden tärkeyttä, sillä ne suojaavat alueita ihmisten kulkemiselta. Vaikka kaikki eivät pidäkään maapuita kauniina, kyse on pitkälti makuasiasta. Kaupunkimetsien hallitulla hoitamattomuudella on Kajanderin mukaan kasvatuksellista merkitystä, sillä ne totuttavat ihmiset näkemään luonnon monimuotoisuuden esteettisenä.

Retken lopussa kävimme kallioisella rannalla, jonka tuntumassa oli merkkejä taannoisesta louhimisesta. Sileältä kalliolta löysimme myös vaakunan muotoisen kaiverruksen, joka oli tehty ehkä kihlautumisen merkiksi. Kuviossa oli nimikirjaimet, päivämäärä ja yksi sydän. Jotain oli myöhemmin käyty poistamassa – ehkä toinen sydän?

Kuvio rantakalliossa, kuva: Olli Vento.


1 kommentti:

  1. En nyt muista aluefoorumin postiosoitetta, laitan tämän vastaukseni tänne, Eijakun (siis Loukoila) halusi kuulla, missä voisi olla leirintäalueen vaihtoehtoinen sijainti.
    Helsinki sai pari vuotta sitten Sipoosta 10 km uutta merenrantaa. Siellä on pari ”natura”-lämpärettä, mutta sinne on suunniteltu myös uimarantoja, rantapuistoja ja venesatamia. Hysöössä sijaitsee jo ratsutila. Helsinki omistaa lähes koko Talosaaren, sinne ollaan jo kaavoittamassa virkistystä, laituri ja marinakin. Leirintä tarvitsisi vai sata metriä merenrantaa, jotkut umpivihreät vastustaisivat tietenkin sitäkin.
    Kuitenkin Meri-Rastilan rantametsä on monin verroin tärkeämpi Vuosaarelaisille, kuin sata metriä merenrantaa Östersundomissa, jossa ei ole vielä yhtään asukastakaan.
    Keskieurooppalaiset turistit voisivat harrastaa aidossa Suomenlahden merimaisemassa soutelua, onkimista, jollapurjehdusta, purjelautailua, talvella pilkkimistä, retkiluistelua tai jään päällä hiihtämistä. Savusauna meren rannalla, ai jai, tulisivat varmaankin ensi vuonna uudestaan.
    Nykyisellä leirintäalueella ei oikein kuule lintujen lauluakaan, kun metrojuna vinkuu vieressä viiden minuutin välein, automaatin tultua toivottavasti tiheämminkin.
    Talosaaresta on helppo järjestää liityntäbussi Itäkeskuksen ihmemaahan ja sieltä Senaatintorille, jos nyt sitten Pikku-Pietari jotain turistia sattuu kiinnostamaan.
    Liityntäbussi keskustaan satunnaiselle kesäturistille ei ole mikään ongelma, joutuuhan suuri osa vuosaarelaisistakin käyttämään sellaista päivittäin työmatkallaan. Ei pidä olla turhan vierashöveli.
    Leirintäalueen siirtäminen on yleiskaavamittakaavassa ”a peace of cake”. Sitä ei pidä verrata vaikeusasteeltaan Malmin lentokenttään, kuten Ville Jalovaara viime viikon keskustelussa Merirastilassa teki. Kyse on aivan eri mittakaavan asioista. Pienkonekenttä poikittaiskiitoratoineen ja suoja-alueineen vaatisi maata kertaluokkaa 200 ha, leirintäalue vain 5-10, sellaiselle on helppo löytää tontti vaikkapa edellä mainitulta Östersundomin rantavyöhykkeeltä. Google-mapista voi tarkastella muitakin vaihtoehtoja , itse olen katsellut aluetta vain pikku-Cesnasta.
    Metroaseman viereinen maa on mahdollisimman arvokasta. Jos leirintä siirretään Östersundomiin kaupungin omistamalle maalle se ei maksa kaupungille mitään. Jos tontin hinnan lisäksi otetaan huomioon potentiaalinen kiinteistöveron tuotto, siirto olisi kaupungille tuottava toimi. Eija tai Timo Raittilahan voisivat ekonomistina laskea, kuinka tuottava. Joka tapauksessa asuntovaunujen parkkipaikan pitäminen metroaseman vieressä on vastuutonta verovarojen tuhlausta.
    Seppo Honkanen

    VastaaPoista